61°09'20.0"N 21°25'14.0"E

”Olen viettänyt Rauman saaristossa aikaani lapsesta alkaen. Meri, saaret ja metsä elähdyttävät minua. Koen hyvin voimakkaasti kuuluvani tähän maisemaan. Vakavasti otettavalla merellä näkyy ainakin kappale vapaata taivaanrantaa, avointa horisonttia, saan klaustrofobian jossain Merimaskussa!

Saarten ja kallioiden lisäksi myös metsä on tärkeä. Tuulen kohina ja lintujen huudot. Kaikkea ei tietysti voi olla samassa paikassa eikä tarvitsekaan olla.

Ensimmäisen kerran minut on kannettu paattiin pärekorissa. Paikka liittyy moniin läheisiin ihmisiin, vanhempiini, eritoten isääni jonka kanssa olen liikkunut siellä lapsena ja nuorena. Monet lapsuusmuistot liittyvät rantaleikkeihin, kivien keräämiseen, kaarnapaattien vuolemiseen tai palkoveneiden lähettämiseen.

Nykyään alueeni on osittain uhattuna. Satama ja kaupunki laajenevat. Meri rehevöityy ja mökkejä tulee lisää. Öisin kaupungin ja sataman valosaaste rikkoo saariston pimeänkuulaan yön. Esikoisromaanini Saariston samurait kertoo suomalaisesta eko-terroristeista, joiden alkumotivaatio on nimenomaan saaristoluonnon suojeleminen.

Alueen merkitys tuotannolleni on olennainen. Saariston samuraissa kostetaan saariston turmelijoille. Odinin korpissa liikutaan ulkomailla, mutta Islannissa, eli saaressa ja meren äärellä. Laskin että novelleistani noin kolmannes tapahtuu merellä, rannalla tai satamassa. Tähänastinen pääteokseni Luodetuulen maa on historiallinen romaani, joka kertoo Kuuskajaskarissa ja Kylmässä Santkarissa asuneista ihmisistä 1900-luvun alussa.

”joskus, kun kotona näkyi harmaana syyspäivänä pilvien kajo, niitten harmaa muuttui jollain tavalla kuulaaksi, tuonpuoleiseksi. Pilvet peilautuivat mereen, sekin sai ylimääräisen, hopeisen hohteen. Syksyinen kallio oli lämmin, ei enää kylmä, rantakivet harmaat, aaltojen hiomat. Ja silloin harmaata oli tuhansin sävyin, kaikki oli harmaata eikä tarvinnut kysyä enää mitään.”
Luodetuulen maa, s 102

Haastattelu Elina Mustalampi ja Sanna Lehtoruusu